ELOKUVASUOSITUKSET SEIKKAILUNNÄLKÄISILLE

VAROITUS! Katsominen saattaa kasvattaa matkakuumetta.

Eat Pray Love Liz jättää onnettoman avioliittonsa ja lähtee vuodeksi etsimään elämännälkäänsä reissun päältä. Ensimmäisen kolmanneksen hän viettää Italiassa, toisen Intiassa ja kolmannen Indonesiassa. Tää on mun go to -leffa elämänkriiseihin.

Adrift Seikkailunhenkinen pariskunta ajautuu purjehtiessaan hurrikaaniin, josta alkaa selviytymistaistelu. Elokuva perustuu tositapahtumiin. Rakastin tän elokuvan jokaista sekuntia, vaikka aihe olikin synkkä, henkilöt oli vaan niin ihania ja inspiroivia.

Löytöretki Onnellisuuteen Pariskunta remppaa vanhan koulubussin ja ajavat sillä läpi Pohjois-Amerikan. Reissussa mukana myös suloinen koira.

Kaikki näistä löytyy Netflixistä :)

LEVOTON MIELI

Tuntuu vaikealta luottaa siihen, että on menossa oikeaan suuntaan. Tunnen olevani liian kärsimätön antaakseni elämän tapahtua omalla painollaan. On kiire elää ja kokea, vaikka elämä tapahtuu tässä ja nyt. En halua antaa tämän hetken lipua huomaamattani ohi, odottaessani kärsimättömänä tulevaa. Miten löytää arkeen malttia ja rauhaa? Miten elää niin paljon puhutussa hetkessä?

Mieleni on levoton. Tällä viikolla ei ole ollut luentoja, ei tavallista määrää palautettavia tehtäviä, pari hassua tenttiä vain, jotka tein etänä kotoa käsin. Tällä viikolla on ollut aikaa hengähtää. On ollut aikaa ehtiä jopa tylsistyä. Jos olisin tajunnut, että aikaa on, olisin varmaan suunnitellut enemmän ohjelmaa.

Toisaalta, kun mietin, onko sitä ylimääräistä aikaa edes ollut niin paljoa? Aikaa on ollut sen verran, että olen ehtinyt katsomaan Netflixiä, lukemaan kirjaa ja viettämään aikaa läheisten kanssa. Silti, en tälläkään viikolla ole liikkunut. Tuntuu, että ylivirittynyt kroppa tarvitsikin vähän lepoa. Keho on levollisempi, mutta mieli on edelleen rauhaton.

Haluaisinn kokeilla joogaa avuksi. Meditointi tuntuu liian hankalalta. Ehkä keskittymällä kehoa hyväilevään liikuntaan voisin tavoittaa kokonaisvaltaisempaa rauhaa…

MIKSI FEMINISMIÄ EI OPETETA KOULUISSA?

Miksi miesten kuva feminismistä on niin vääristynyt? Missä he ovat sen oppineet ja miten sitä voisi oikaista?

Sinänsä ihan ymmärrettävää, mullakin oli pitkään sellainen kuva feministeistä, että kiukkuiset naiset kitisee turhasta, meillä Suomessahan tasa-arvo on jo pitkällä. Vaikka meillä Suomessa asiat ovat ehkä paremmin tasa-arvon osalta kuin jossain muualla, ei se tarkoita sitä, että nyt olisi aika heittää pyyhe kehään ja tyytyä siihen. Yhteiskunnassamme on edelleen epäkohtia. Maailma tuskin koskaan tulee valmiiksi, mutta jo kunnioitus menneitä sukupolvia kohtaan kannustaa jatkamaan työtä.

Miesten suusta kuulee usein feminismin olevan turhaa. Kuitenkin kysyttäessä pitäisikö miesten ja naisten olla tasa-arvoisia ja saada esimerkiksi yhtä paljon palkkaa, moni on sitä mieltä, että pitäisi. Feminismivastaisuudessa on siis kyse silkasta ymmärryksen puutteesta.

En muista peruskoulusta, enkä kyllä lukiostakaan, montaa mainintaa feminismistä. Kai käsite oli jossain yhteiskuntaopin kappaleessa lyhyesti kerrottu.

Googletin ”miksi feminismiä ei opeteta kouluissa”. Vastaukseksi sain artikkeleita, joissa feminismistä puhuttiin propagandana. Moni juttu liittyi 2016 kaikille Suomen yhdeksäsluokkalaisille jaettuun kirjaan Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Kirjan jakamista pidettiin aivopesuna. Onko feminismi propagandaa? Propaganda on pyrkimystä manipuloida ihmisiä, feminismissä ei ole kyse manipuloinnista.

”Feminismi on sosiaalisista ja poliittisista liikkeistä sekä ideologioista koostuva kokonaisuus, joita yhdistää yhteinen päämäärä: saavuttaa poliittinen, taloudellinen, henkilökohtainen ja sosiaalinen seksuaalisten suuntautumisten sekä sukupuolten tasa-arvo.” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Feminismi)

Yhdenvertaisuus on lueteltu Suomen perustuslaissa ihmisen perusoikeuksiin. Miten liikettä, jonka pyrkimyksenä on laillisesti määritellyn oikeuden toteutuminen, voidaan kutsua propagandaksi?

Peruskoulutuksen tarkoituksena ei ole ohjata nuorten poliittisia valintoja, siksi koulussa ei pitäisi opettaa nuoria olemaan feministejä. Koulussa tulisi opettaa nuorille, mistä feminismissä todella on kyse ja sen jälkeen antaa heidän muodostaa omat mielipiteensä liikkeestä.

Feminismi on aiheena ajankohtainen. En tiedä onko se pinnalla, vai tuntuuko musta vain, että se on nyt pinnalla, koska olen itse kiinnostunut asiasta. Kouluissa olisi tärkeää tuoda esiin asioita, jotka ovat merkittäviä yhteiskunnassamme. Eikö sitä varten koko yhteiskuntaopin oppiaine ole olemassa?

Koulut voisivat olla neutraaleja paikkoja oppia aiheesta, sillä media tarjoaa paljon asenteellista materiaalia feminismistä. Kouluissa voitaisiin antaa faktoihin perustuvaa tietoa, mitä harva, jolla on vääristynyt mielikuva aiheesta, jaksaa tuskin itse etsiä käsiinsä.