Mulla on ikävä paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt. Tekisi kovasti mieli matkustaa jonnekin, missä on lämmin. Mulla on ikävä auringon lämpöä iholla. Sitä, kuinka hiekka polttaa varpaita tai miten lämmin tuuli tarttuu hiuksiin. Haluan eksyä vieraaseen kaupunkiin ja sen jälkeen oppia tuntemaan kadut kuin oman kodin. Kuulla laineiden liplattavan tai aaltojen paiskautuvan rantaan. Haluan pysähtyä kahvilaan istumaan, kuunnella ihmisten keskusteluja ymmärtämättä mitään ja yrittää arvailla puheenaiheita. Toisaalta tulla itse ymmärretyksi vieraalla kielellä. Antaa merituulen pörröttää hiuksia ja nähdä, kuinka palmupuut luovat varjoja rantakaduille. Haluan sukeltaa pinnan alle, antaa aaltojen viedä mukanaan. Eksyä pikkukaupungin kujille tai hukkua suurkaupungin vilinään. Mitä enemmän luen eri paikoista, sitä suuremmaksi mun uteliaisuus kasvaa. Haluan nähdä mahdollisimman paljon maailmasta, haluaisin nähdä kaiken.
Varattiin eilen lennot Splitiin. Oon niin innoissani, että tuntuu, ettei kirjoituksiin lukemisestakaan tuu yhtään mitään (ihan ku se ois muuten sujunu jotenki hirveen hyvin). Lukiessani Splitistä matkakohteena, mulle tuli vähän sellanen kuva, että se on aika pieni paikka. Ei ihan hirveesti nähtävää ja kaikki näkemisen arvoinen on oikeestaan kävelyetäisyydellä. Pieni ja söpö. Lähdetään reilu viikko kirjoitusten päättymisestä ja ollaan siellä kolme yötä. Ihana miniloma ja pieni nollaus ennen pääsykoeluku-urakkaa ja kesätöitä...