Eilen vietettiin mielenterveyspäivää.
Oon kipuillut vuosien varrella paljon sen kanssa, miten olla hyvä ystävä ja läheinen mielenterveysongelmista kärsivälle. Joskus toisen vain täytyy kuulla olevansa tärkeä ja riittävä. Läheinen ei pysty, eikä tarvitsekaan pystyä, parantamaan.
Omina vaikeina hetkinä on vain toivonut, ettei ympärillä olevat läheiset määrittelisi mua ihmisenä vaikeiden jaksojen perusteella. Sairaus ei määritä ihmistä. Kivun taakse käpertyy se sama rakas, ihana ihminen.
Ihmismieli on monimutkainen, mutta psykologiaan tutustuminen on auttanut ymmärtämään sitä paremmin. Selitysten saaminen asioille tuo lohtua. Mielessä tapahtuu ihmeellisiä asioita tietoisuutemme ulkopuolella.
Kun tunteet ottavat vallan, jää järjelle vähän tilaa. Elämä on välillä rämpimistä. Kaikille tekisi hyvää käydä terapiassa. Apua ei ole helposti tarjolla, mutta sitä on mahdollista saada. Yksin ei tarvitse jaksaa.
Kertokaa, että välitätte. Uskaltakaa tukeutua toisiin. Antakaa lämpimiä halauksia. Olkaa empaattisia ja läsnä. Muistakaa hengittää, levätä ja ottaa aikaa itselle.