Tuntuu vaikealta luottaa siihen, että on menossa oikeaan suuntaan. Tunnen olevani liian kärsimätön antaakseni elämän tapahtua omalla painollaan. On kiire elää ja kokea, vaikka elämä tapahtuu tässä ja nyt. En halua antaa tämän hetken lipua huomaamattani ohi, odottaessani kärsimättömänä tulevaa. Miten löytää arkeen malttia ja rauhaa? Miten elää niin paljon puhutussa hetkessä?
Mieleni on levoton. Tällä viikolla ei ole ollut luentoja, ei tavallista määrää palautettavia tehtäviä, pari hassua tenttiä vain, jotka tein etänä kotoa käsin. Tällä viikolla on ollut aikaa hengähtää. On ollut aikaa ehtiä jopa tylsistyä. Jos olisin tajunnut, että aikaa on, olisin varmaan suunnitellut enemmän ohjelmaa.
Toisaalta, kun mietin, onko sitä ylimääräistä aikaa edes ollut niin paljoa? Aikaa on ollut sen verran, että olen ehtinyt katsomaan Netflixiä, lukemaan kirjaa ja viettämään aikaa läheisten kanssa. Silti, en tälläkään viikolla ole liikkunut. Tuntuu, että ylivirittynyt kroppa tarvitsikin vähän lepoa. Keho on levollisempi, mutta mieli on edelleen rauhaton.
Haluaisinn kokeilla joogaa avuksi. Meditointi tuntuu liian hankalalta. Ehkä keskittymällä kehoa hyväilevään liikuntaan voisin tavoittaa kokonaisvaltaisempaa rauhaa…