Matikan tunnilla silmät pysyvät hädintuskin auki. Kurssitoverit ovat kaikki hiljaa antaen toisille keskittymisrauhan, mutta mua hiljaisuus alkaa unettaa. Koitan sitkeästi laskea, jotta en nukahtaisi.Â
Seuraavalla tunnilla päästään Roosan kanssa onneksi koululta pakoon. En ole ennen käynyt Espresso Housessa, joten Roosa tilaa kaksi jäälattea makuna salted caramel. Karamelli maistuu ihanan makealle, mutta kahvin maku on melko laimea. Mun aamu-unisuutta potkasisi vähän reilumpikin annos kofeiinia, mutta tää on ihan hyvä. Maltti on valttia ja kohtuus kaikessa, niinhän sitä sanotaan. Otan Roosasta muutaman kuvan. Kahvilassa on lämmin ja kotoisa valaistus. Kyllähän tänne voisi toisenkin kerran tulla, vaikka opiskelemaan joskus. Yksin ollessa tosin valitsisin paikan ikkunan vierestä. Itseään ei ehdi tuntea yksinäiseksi ihmetellessä muita ihmisiä. Minä ja Roosa molemmat päivitämme Instagramia. Molempia taitaa väsyttää sen verran, ettei kumpaakaan häiritse puhelimien käytön synnyttämä tauko keskuteluun. Kahvia täytyy välillä sekoittaa pillillä, ettei kaikki karamelli valu pohjalle. Instagram johdattelee keskustelun valokuvaamiseen. Puhutaan myös tyylistä, töistä, vähän koulujutuista.Â
Koululle palatessa tuntuu, että akuissa on taas virtaa.