Toukokuun kirjat

Ingrid & Joachim Wall: Kun sanat loppuvat

Kirja kertoo sukellusveneessä murhatusta ruotsalaistoimittajasta, Kim Wallista. Teos on toimittajan vanhempien kokoelma tyttäreensä liittyvistä muistoista. Kirja on samaan aikaan kuvottava ja koskettava. Tarina siitä, kun uskoo, että pahin mahdollinen on jo tapahtunut ja sitten selviää jotain vielä kamalampaa.

Ihastuin siihen, miten Wallille tärkeitä arvoja ja hänen tekemäänsä työtä kuvattiin. Musta tää oli nuoren naisen uratarinana inspiroiva, vaikka koko ajan taustalla varjosti tapahtunut tragedia.

Cecelia Ahern: How to Fall in Love

Christine Rose sattuu lyhyen ajan sisään kahdesti itsemurhayrityksen aikaan paikalle. Ensimmäisellä kerralla hän epäonnistuu tehtävässään, mutta toisella kerralla onnistuu puhumaan Adamin alas sillalta. Kirja on tarina siitä, kun Adam antaa Christinelle syntymäpäiväänsä saakkaa aikaa todistaa, että elämä on elämisen arvoista. Syntymäpäivään vain on enää pari hassua viikkoa.

Halusin kuunnella tän alkuperäiskielellä. En ollut ennen lukenut Cecelia Ahernin kirjoja, mutta hänen teokseen perustuva leffa PS. I love you on kyllä itkuleffaksi muodostunut jo klassikoksi.

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoitusia & Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Oon edelleen sitä mieltä, että nää Härkösen kolumnikokoelmat on ihanaa ja kevyttä luettavaa. Vähän meinas välillä mennä fiilikset, kun oma mielipide meni kirjottajan mielipiteen kanssa ristiin, kirjoitustyyli on nimittäin aika kärkäs.

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

En tiennyt yhtään, mitä odottaa ja tää teos yllättio mut ihan kokonaan. Kirja oli nimeltä tuttu ja noiden kolumnien jälkeen halusin tustustua romaaneihin. Teos kertoo 16-vuotiaasta Alposta, joka joutuu kesäksi heinätöihin maalle. Henkilökuvaukset on rikkaita ja nuorten elämästä kerrotaan puhekieliseen tyyliin.

Torey Hayden: One Child

Torey Hayden on kirjoittanut kirjoja liittyen työhönsä erityislasten parissa. Hänen kirjat on ollut mulla jo pitkään lukulistalla, mutta nyt sain vihdoin aikaiseksi tarttua niihin ja valitsinkin ihan sattumalta esikoisteoksen.

"Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi, jota aikuisetkin pelkäävät. Odottaessaan paikkaa suljettuun laitokseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Hayden opettaa. Siitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa."

Kirja on toiveikas ja koskettava. Se kertoo siitä, mitä ihmiselle voi tapahtua tullessaan väärinymmäretyksi ja toisaalta, miten yhdenkin ihmisen usko ja ymmärrys voi pelastaa.

Sixten Korkman: Globalisaatio koetuksella

Kirja käsittelee ymmärrettävällä tavalla maailmantaloutta ja yhteiskuntamme kohtaamia haasteita. Se kertoo siitä, mitä globalisaatio on ja miksi se on tärkeää.

Tykkäsin tästä niin kovasti, että kuuntelin osan kohdista vielä toiseenkin kertaan halutessani sisäistää niitä vielä paremmin.

Toukokuun parhaat

Hetki: Koko valmistumispäivä. Mulla ei koronan takia ollut mitään odotuksia, olin mielessäni skipannut juhlimiset myöhemmälle, mutta perheen muistamiset ja kavereiden kanssa illanvietto tekivät päivästä ikimuistoisen.

Hankinta: Tilasin Ordinarylta kosteuttavan - ja öljyseerumin. Ainakin näin kesää vasten ne tuntuu ihanan kevyiltä kasvoilla, saa nähdä jääkö vakkarisuosikeiksi vielä pidemmäksi aikaa.

Biisit:

Kirja: Varmaan toi Kun sanat loppuvat kolahti kaikkein syvimmälle. Kooste toukokuun kirjoista on tulossa pian, siinä avamaan mun ajatuksia vähän lisää ;)

Instagram-tili: @zoeakikoproductions, @vintageefeeling, @bailey_leadership

Onnistuminen:  Onnistuin heittämään talviturkin jo toukokuussa. Monesti harmittelen syksyllä, kun ei kesällä ole käynyt uimassa, mutta tää on ihan lupaava alku tälle kesälle. Nyt, kun on ajokortti niin on helpompi käydä rannoilla...

Herkku: Jäätelökioskin vadelma-lakritsijäätelö, nam. Käytiin yksi ilta hakemassa kesän ekat jätskikiskan jäätelöt ja innostuttiin kaikki maistamaan samaa makua. xx

Vähän erilainen valmistumispäivä

30.5.2020

Herätyskello soi aamulla yöllä 3.45, kuten jokaisena lauantaina kuluneiden kahden kuukauden aikana. Aamu tuntuu kuin miltä tahansa työpäivältä. Vasta, kun näen ruusuja kantavia ihmisiä juhlavaatteisiin pukeutuneina, muistan mikä päivä on, koulujen päättäjäispäivä, mun valmistumispäivä.

Toinen työntekijä kysyy, onko mulla tänään valmistuneita tuttuja. Naurahdan ja totean, että joo ja itseasiassa mä itse valmistuin tänään. Vaihdetaan muutama sana siitä, että juhlapäivä ei mennyt ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan, mutta eihän tälle tilanteelle voi mitään. Kerron, että ollaan kavereiden kanssa kuitenkin illalla menossa piknikille.

”Joo totta kai, pitäähän sitä jotenkin juhlistaa, skumpat vaan auki!” Ja oivoi mehän otettiin vinkistä vaari ja illalla skumppapullot poksahteli.

Tuntuu kivalta, että joku onnittelee. Kiitän ja jatkan töitä.

Tuun töistä kotiin ja mun perhe on tehnyt ruokaa. Äiti on leiponut kakun. Saan kukkia, kaulaketjun ja kortin, jossa lukee ”Tänään yksi luku päättyy ja seuraava alkaa. Muista seurata unelmiasi ja pysyä omana itsenäsi. Paljon onnea uudelle ylioppilaalle!”. Jos mulla olisi yhtään taipumusta itkeä herkistyessä niin tässä kohtaa viimeistään vollottaisin. Teksti on kuulemma kuin tehty mulle.

Illansuussa levitetään ystävien kanssa viltit nurmikolle. Syödään mansikoita, jutellaan ja nauretaan. Nähdään, kun aurinko katoaa puiden taa.

Me juhlittiin viiden L:n oppilaat ja ne, jotka oli vasta edeltävänä päivänä saaneet tiedon valmistumisestaan, kaikki yhdessä. Lauantaina oli meidän päivä, meidän juhlapäivä. Jokaisella hatun päähänsä saaneella on oikeus ja syytä olla ylpeä ja onnellinen.

Olen onnellinen ihmisistä mun ympärillä, jotka tekivät päivästä erityisen ja ikimuistoisen.

Onnea vielä kaikille valmistuneille <3 xx